Blogi

Tutkimus ja esitelmäaineistoja:

Kuolimoilta-kunnantalolla-27102016

Kaakkois-Suomi-ELY-Visa-Niittyniemi Kuolimo-ja-valvonta-27102016

Etelä-Savo-ELY-Juho-Kotanen-Kuolimon-valuma-alue-ja-kuormistus-27102016

Näe pintaa syvemmälle opas

Kuolimon vesienhoidon yleissuunnitelma-alustava

Tiedote 17. Mutapalloilla tehoa hulevesikosteikon toimintaan

Kuolimon ympäristötarkkailun yhteenveto 2013

Kuolimon_purot_pdf

Karhoismajan-vesireittien-kunnostussuunnitelma-DItyo-2007

Kotijarvi-kuntoon-hakesuodatustutkimus-2005

Mediassa:

Saimaan-Parantaja-Raija-Aura-juttu-ESS-02112015

Kosteiikoartikkeli-LSS-25092015

Kuolimon-1-kosteikko-valmis-juttu-LSS-18092015

Kosteikkoasiamies-juttu-LSS-08052015

Vessat-säästävät-ympäristöä-Vesa-Roiko-Jokelan-juttu-LSS-19092014

Järven-muisti-tutkimusjuttu-Kari-Matti-Vuori-ESS-06032014

 

Kuolimon ensimmäinen kosteikko

Kapakojan-hulevesikosteikka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kapakk’ojan kosteikko Savitaipaleen kirkonkylän rannassa.
Suomen kaunein kosteikko, monet asiantuntijat totesivat avajaisissa.

Taustalla näkyy hyvinvointiaseman vuodeosaston ikkunat joista näkymä
kosteikolle toteutettiin tarkoituksellisesti.

Kapakojan-kosteikko

 

 

 

 

 

 

Kapakk’ojan hulevesikosteikko vähentää Savitaipaleen kirkonkylän hulevesien aiheuttamaa kuormitusta Kuolimoon.  

Kirkonkylän taajamassa on paljon vettä läpäisemättömiä pintoja kuten rakennuksia ja asfalttia, joilta sadevedet johdetaan vesistöön
tulvien ehkäisemiseksi. Sadeveden mukana Kuolimoon kulkeutuu vesistöä kuormittavia kiintoainesta ja ravinteita.
Tätä kuormitusta voidaan vähentää kosteikkojen avulla.

Kosteikoilla hidastetaan vedenvirtausta, jolloin kuormittavia aineita laskeutuu kosteikon pohjalle.
Myös kosteikon kasvillisuus ja pieneliöstö sitovat epäpuhtauksia vedestä. Tämän lisäksi kosteikot
lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ympäristön viihtyvyyttä.

Kapakojan hulevesikosteikon rakensi Savitaipaleen kunta syksyllä 2015. Kosteikon suunnittelua ja rakentamista ovat
tukeneet Pro Kuolimo ry, PISA+ hanke/ Lappeenrannan seudun ympäristötoimi ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus.

Kapak’ojan kosteikon factat:

valuma-alue              300 ha
pinta-ala                    3000 m2
vesitilavuus              2500 m3
keskiylivirtaama     350 l/s
viipymä                      2 tuntia

 

Ulkoilua Kuolimon äärellä!

Kuolimon ympäristö tarjoaa loistavat mahdollisuudet ulkoiluun ja luonnosta nauttimiseen. Rantametsissä on kilometreittäin merkittyjä retkipolkuja ja monin paikoin myös laavuja sekä nuotiopaikkoja retkievästelyä varten. Uusia laavuja alueelle on rakennettu 2006 ja 2007 Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön Retkeilyn Infra-hankkeessa. Lisäksi vuosina 2011 ja 2012 esimerkiksi alueen pitkospuita on uusittu Savitaipaleen kunnan toimesta.

Kirkas vesi, kauniit rannat ja lyhyehköt etäisyydet sopivat erinomaisesti vaikka melontaan! Meloessa pääsee lähelle vettä ja jopa havainnoimaan vedenalaista elämää. Vesilintujakin voi nähdä läheltä, kun lipuu hiljalleen järvellä. Melonnan lomassa voi tehdä pysähdyksiä valokuvaamaan ja syömään eväitä rannoille tai laavuille.

Kävimme elokuussa melomassa parina päivänä eri puolilla Kuolimoa ja se oli kyllä ihana kokemus! Parasta oli täydellinen hiljaisuus ja rauha järvellä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme melomaan Lepänkannon rannasta, jonne kanootin saa vietyä helposti autolla. Lepänkanto on upea hiekkaranta lähes Mikkelintien varrella, noin 7 kilometrin päässä Savitaipaleelta. Lepänkannon pitkä, matala hiekkaranta oli kivaa katseltavaa. Puut kumartuivat hienosti veden ylle ja pohjalla vaihteli kivikkoiset ja sileämmät kohdat, satunnaisine nuottaruohoineen. Kivikoissa näkyi myös kotiloja.  Lue koko bloki:  Ulkoilua Kuolimon äärellä

Kuolimo-Pien-Säkniemen-rantaa

 Etelä-Suomen virtavedet muutoksessa

Mimmi Simpura 2014

Luonnontilaiset virtavedet ovat vähentyneet voimakkaasti Etelä-Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan kaikki Etelä-Suomen virtavesien luontotyypit ovat uhanalaisia, ja näistä lähes 40 % on äärimmäisen uhanalaisia. Erityisen uhanalaisia ovat suuret virtavedet. Suurien jokien luonnontilaisuutta vähentävät muutokset maankäytössä, maatalouden hajakuormitus sekä vesi- ja rantarakentaminen. Ne aiheuttavat muutoksia jokien hydrologiaan (esim. virtauksiin ja tulvimiseen), veden laatuun ja siten eliöyhteisöihin. Lisäksi jokisysteemissä alaspäin mentäessä yläpuolisten alueiden maankäytön ja kuormituksen vaikutukset kertautuvat. Pienempien virtavesien uhanalaisuuden syynä ovat metsätalouden toimenpiteet, kuten ojitukset ja hakkuut, sekä ojien perkaus, jotka muuttavat alueen virtaamia ja valuntaolosuhteita sekä voivat lisätä eroosiota ja muuttaa uomien rakennetta.

Kukaskoski. Kuva: Iida Valjakka

Kukaskoski

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutokset virtavesien luonnontilassa vähentävät virtavesien monimuotoisuutta. Ihmistoiminnan vaikutuksesta esimerkiksi virtavesiympäristöille tyypilliset tulvaniityt ja kosteikot ovat vähentyneet huomattavasti. Suomessa valuma-alueet ovat metsä- ja suovaltaisia, minkä seurauksena luonnontilaisessa virtavesistössä on paljon puuainesta. Esimerkiksi peratuissa virtavesissä suurimmat puun kappaleet ja kivet on kuitenkin poistettu uomista. Tavallisesti ihmistoiminta yksipuolistaa uomien rakennetta ja lajistoa.

Virtavesien tilaa voidaan arvioida veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella, uoman ominaisuuksien (hydrologia ja morfologia) perusteella sekä biologisten ominaisuuksien perusteella. Veden fysikaalis-kemialliset tekijät määräävät paljolti esimerkiksi vesistön tuotantotason. Uoman morfologia muodostaa eliöiden fyysisen elinympäristön. Monipuolisessa uomassa on vaihtelevuutta ja paljon erilaisia pienelinympäristöjä kuten kiviä ja muuta pohjamateriaalia, runkoja ja kasvillisuutta. Hydrologia, eli uoman virtausolosuhteet, vaikuttaa myös eliöyhteisön muodostumiseen; monimuotoisuutta lisää vaihtelu suvantopaikkojen ja koskiosuuksien välillä. Veden laatu ja uoman ominaisuudet määräävät osaltaan biologiset ominaisuudet. Virtavesille tyypillisiä eliöitä ovat erilaiset pohjalevät, vesisammalet, vesiselkärangattomat, kalat ja sammakkoeläimet. Vesiselkärangattomista suuren osan muodostavat erilaisten korentojen, vesiperhosten sekä surviaissääskien toukkavaiheet. Suurimpien kirkasvetisten jokien ravintoverkot ovat omavaraisia, mutta pienemmät virtavedet ovat riippuvaisia maalta peräisin olevasta orgaanisesta aineesta.

Vesiperhosen toukan ravinnonpyyntiverkkoja Kiesilänjoella. Kuva: Iida Valjakka

Vesiperhonen

 

 

 

 

 

Yksi osa gradussani on arvioida hydromorfologisia tekijöitä Korpijärvi-Kirvesselkä vesireitillä. Osa reitin koskista on kunnostettu perkauksen jäljiltä ja reitin hydromorfologian on arvioitu olevan erinomainen. Paikoittain reitillä näkyy kuitenkin ihmisen aiheuttamia muutoksia hydromorfologiassa, ja sen vuoksi tilan arviointi tehdään syksyllä uudestaan. Lisäksi reitin ekologisen tilan arviointi tehdään uudelleen. Edellinen arvio perustuu suppeaan aineistoon. Arvioinneissa otetaan huomioon luontaiselle eliöstölle arvokkaiden elinympäristöjen monimuotoisuus ja laatu, sekä esimerkiksi uomien rakentamisaste, muutokset virtaamissa ja uomanoikaisut. Näistä yhdessä vedenlaatutietojen kanssa muodostuu kattava kuva vesireitin kunnosta.

Lopuksi vielä tämän hetken kuulumisia; kuivan kauden alivirtaaman vesinäytteet on haettu ja analysoitavana parhaillaan. Tiedon keruu kirjaston maisemissa jatkuu ja kentälle palataan näillä näkymin syyskuussa.

Gradu -tutkimus käyntiin Kiesilässä!

Pro gradu -tutkimus Kiesilänjoella on viimein saatu aluilleen. Konkreettiset toimet Kuolimon hyväksi käynnistyivät huhtikuun lopulla, kun vähälumisen talven jälkeen, “tulvahuipun” aikoihin, saimme Kari-Matti Vuoren kanssa haettua ensimmäiset vesinäytteet Korpijärvi-Kirvesselkä reitiltä. Näytteiden avulla selvitetään Korpijärvi-Kirvesselkä reitin veden laatua reitin eri osissa. Veden laatu voi eri näytepaikkojen välillä vaihdella paljonkin riippuen monista tekijöistä. Paikallisesti veden laatuun vaikuttavat esimerkiksi maankäyttömuodot osavaluma-alueella, valuntaolosuhteet sekä veden vaihtuvuus ja sekoittuminen. Näytepaikkojen veden laadun eroista voidaan päätellä mahdollisten kuormituslähteiden sijainteja.

Vesinäytteista analysoidaan veden kemiallisia ominaisuuksia, joilla on vaikutusta ekosysteemien muodostumiseen ja siten suoraan myös vesistön virkistyskäyttöön. Tärkeitä veden laadun mittareita ovat esimerkiksi fosfori- ja typpipitoisuus, happipitoisuus, sameus, kiintoaine, pH ja väri. Myös paljon muita ominaisuuksia voidaan analysoida riippuen tutkimuksen tarkoituksesta. Jokaisen itse tarkkailtavissa olevia veden laadun suureita ovat esimerkiksi veden väri, näkösyvyys, sameus, haju sekä leväesiintymät.

Tällä hetkellä Korpijärvi-Kirveselkä reitti on eri osistaan joko erinomaisessa tai hyvässä kunnossa, kuitenkin Kuolimolla järven käyttäjät ovat havainneet verkkojen limoittumista ja veden tummumista sekä samentumista. Tämän vuoksi Kuolimon valuma-alueella ryhdytään tekemään selvityksiä, joista pro gradu -tutkimus Kiesilänjoella on ensimmäinen. Kun mahdolliset kuormituslähteet saadaan paikannettua, on mahdollista aloittaa Kuolimon puhtautta vaalivat toimet ajoissa ennen merkittävää veden laadun heikkenemistä.

Seuraavien vesinäytteiden haku ajoitetaan kuivaan kesäaikaan. Sitä ennen on tiedossa syventymistä alan kirjallisuuteen.

Aurinkoista kesän jatkoa!

Pro Kuolimoa yhteistyöstä kiittäen,

Mimmi Simpura